”Kaupan ja teollisuuden suurenmoinen kehitys vaatii liikeyritysten johtajina ja korkeampina toimimiehinä työskenteleviltä henkilöiltä jotenkin perinpohjaista ammattisivistystä ja laajaa käytännöllistä kokemusta, samalla kun heidän suuri vaikutuksensa valtion ja kunnan asioihin edellyttää joltistakin yleissivistystä… Sitä paitsi jo itse kauppasäädyn arvokin vaatii tällaista syventymistä… ellei todeksi myönnetä sitä, että kauppasäätymme johtavat henkilöt ovat ja saattavat olla alemmalla asteella kuin esim. insinöörit, arkkitehdit ja useat muut. Jo tästäkin syystä on epäilemättä oikeutettua vaatia kauppasivistyksen kohottamista.” (Kauppalehti: Joulukuun 18, vuonna 1901)

Kauppakorkeakoulut ennen
Suomalaisten kauppakorkeakoulujen nyt jo yli satavuotinen historia on tarina kasvusta, kehittymisestä ja kansainvälistymisestä, ja samalla ulkomaisten kauppakorkeakouluesikuvien ihailusta ja matkimisesta (ks. myös Kettunen, 2013). Ensimmäiset kauppakorkeakoulumme, Hanken ja Helsingin kauppakorkeakoulu (sittemmin Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu) perustettiin 1900-luvun alussa saksalaista handelshochshcule -mallia mukaillen. Kuvaavaa tuon ajan korkeakoulupoliittiselle ilmapiirille oli Helsingin kauppakorkeakoulun perustaminen vaatimattomiin oloihin ylemmän kauppaopiston yhteyteen: Nuorella ja soveltavalla kauppasäädyn aseman ja sivistyksen kohottajalla ei ollut sijaa pääkaupungin ’puhtaita’ tieteitä suosivassa sivistysyliopistossa.

Samaan tapaan lääkäri-, juristi- ja insinöörikoulujen kanssa kauppakorkeakoulut, joiden tehtävänä oli vastata liikemieskunnan ammattisivistyksestä, rakennettiin korkeiden professionaalisten tavoitteiden varaan, palvelemaan etupäässä yhteiskuntaa. Kun katsotaan tarkemmin ensimmäisille kauppakorkeakouluille asetettuja tavoitteita, löydetään sieltä mm. seuraavia, kauppakorkeakoulujen yhteiskunnalliseen tehtävään viittaavia ilmauksia (Kettunen, 2013):

• kauppakorkeakoulun tehtävä on julkinen ja yhteiskunnallinen
• kauppakorkeakoulujen tulee edistää järkevää ja kohtuullista liiketoimintaa, ei yksilöiden voitontavoittelua
• kauppakorkeakoulujen tulee kouluttaa opiskelijoistaan hyviä liikemiehiä

Toinen maailmansota merkitsi Suomalaisille kauppakorkeakouluille muutosta saksalaisen yliopistomaailman ihailussa. Vaikutteita alettiin ottaa ensisijaisesti amerikkalaisista business-kouluista ja niiden tieteellistymispyrkimyksistä (Locke, 1989). Käytännössä kauppakorkeakoulujemme ’amerikkalaistuminen’ (Juusola, Kettunen & Alajoutsijärvi, 2015) toteutui USA:n kauppakorkeakoulujen kanssa alkaneiden henkilökuntavaihtojen ja uusien amerikkalaisten, ASLA -varoin hankittujen oppikirjojen kautta. Kehitystä kuvaavat hyvin Liiketaloudellisen aikakauskirjan tutkimusartikkelit, joita alettiin yhä enenevässä määrin julkaista myös englanniksi.

Suomen kauppakorkeakoulujen ensimmäisten vuosikymmenten tärkein missio oli niiden yhteiskunnallisen aseman vakiinnuttaminen ja täysvaltaisiksi tiedeyliopistoiksi pyrkiminen. Tämä toteutui ainakin lain silmissä 1960-1970-luvuilla, jolloin siihen asti yksityisinä pysytelleet kauppakorkeakoulut valtiollistettiin, ja yliopistoihin alettiin perustaa ekonomikoulusta tarjoavia yksiköitä. 1980-luvulla ja 1990-luvun laman vauhdittamana Suomen yliopistopolitiikassa siirryttiin Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta alkunsa saaneen New Public Management -ajattelun henkeen. Julkisorganisaatioista, joita kauppakorkeakoulutkin nyt olivat, piti tehdä mitattavasti tehokkaita ja tulosvastuullisia. Tutkintomääristä, opintopisteistä ja kilpaillun tutkimusrahoituksen hankkimisesta tuli korkeakoulujen menestyksen mitta ja budjettien perusta.

Kauppakorkeakoulut nyt
Tällä vuosituhannella kansainvälistyminen on ollut kauppakorkeakoulujemme tärkein missio. Ensin tämä tarkoitti henkilökunta- ja opiskelijavaihtoa, kansainvälisiä maisteriohjelmia ja julkaisutoiminnan suuntaamista kansainvälisiin tieteellisiin aikakauskirjoihin. Sittemmin kansainvälistyminen on merkinnyt kansainvälisten akkreditointien hankkimista, ranking-sijoitusten seuraamista ja ’maailmanluokan huippuyliopiston’ kehittämistä. Samalla kauppakorkeakoulut on nostettu keskeiseen rooliin koko kansakunnan kansainvälistäjinä: Lippulaivamme Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tavoitteeksi asetettiin pyrkiä maailmanluokan huippuyliopistoksi vuoteen 2020 mennessä. Ranking-sijoitusten ja henkilökunnan FT50 -julkaisujen perusteella tämä tavoite lienee jo saavutettu, vaikka Harvardin ja MIT:n kaltaisiin esikuviin vielä matkaa onkin.

Maamme muissa kauppakorkeakouluissa huomio on kiinnittynyt nimenomaan kansainvälisten akkreditointien, etupäässä amerikkalaisen AACSB -laatuleiman tavoitteluun: Suurin osa kouluistamme on tällä hetkellä joko akkreditoitu (Aalto, Hanken ja Oulu) tai parhaillaan akkreditointiprosessissa. AACSB:n jäsenkouluja Suomessa on yhteensä kymmenen (edellä mainittujen lisäksi Itä-Suomi, Jyväskylä, Turku, Vaasa, Åbo, sekä ammattikorkeakouluista Haaga-Helia ja JAMK). Tällä hetkellä vain noin viisi prosenttia maailman arviolta 15 000 kauppakorkeakoulusta on akkreditoituja. Niinpä akkreditoinnit nähdään meillä Suomessakin pääsylippuna kansainvälisten huippukauppakorkeakoulujen joukkoon ja globaaleille koulutusmarkkinoille. Samalla akkreditoinnit ovat tarjonneet kauppakorkeakouluille mahdollisuuden parantaa kilpailuasemiaan kotimaisessa korkeakoulukentässä (Alajoutsijärvi, Kettunen & Sohlo, 2017).

Viime vuosina kansainvälistymisen fokus on siis siirtynyt määrän laskemisestä laadun mittaamiseen: Kansainvälisten vaihtosopimusten ohelle ovat tulleet strategiset kumppanuudet valikoitujen ja akkreditoitujen ulkomaisten korkeakoulujen kanssa. Virantäyttöprosesseissa – siis amerikkalaisen mallin mukaan rakennetuissa tenure track -rekrytoinneissa – ei lasketa enää vain kv-referee-julkaisujen määrää, vaan arvioidaan hakijan A-journaaleissa julkaisemisen potentiaalia. Tällä hetkellä yliopistot ja niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus (impact) ovat sekä valtiovallan että rahoittajien mielessä ja jälleen myös kauppakorkeakoulujen missioiden kielessä.

Kauppakorkeakoulujen yli satavuotinen taival on monella mittarilla mitattuna kasvun, kehityksen ja kansainvälistymisen menestystarina. Samaan aikaan, erityisesti 2008-2009 finanssikriisin jälkimainingeissa kauppakorkeakoulujen on katsottu epäonnistuneen vastuullisten ja kestävien liikkeenjohdon käytänteiden luomisessa ja näin ollen laiminlyöneen niiden alkuperäisen, yhteiskunnallisen mission toteutuksen (Khurana, 2007). Suomi ei ole tästä keskustelusta irrallaan, päinvastoin. Olemmehan kautta historiamme imeneet itseemme ulkomaisia vaikutteita, jotka ovat muokanneet paitsi itseämme, myös koko yliopistosektoria lähemmäksi tutkimuksen ja koulutuksen malleja, joita ihannoidaan, mutta joihin on syytä suhtautua kriittisesti arvioiden.

[1] kerttu.kettunen@utu.fi
[2]Amerikan Suomen lainan apuraha, jonka turvin sodan köyhdyttämät yliopistokirjastot elvytettiin amerikkalaisilla oppikirjoilla.
[3]Association to Advance Collegiate Schools of Business (aiemmin American Association of Collegiate Schools of Business)

LÄHTEET
Alajoutsijärvi, K., Kettunen, K. & Sohlo, S
. (2017). Shaking the status quo: Business accreditation and positional competition. Academy of Management Learning & Education. Published online before print June 30, 2017, doi: 10.5465/amle.2015.0199.
Juusola, K., Kettunen, K. & Alajoutsijärvi, K. (2015). Americanization from a comparative perspective: Business school systems in Finland and the UAE. Journal of Management Inquiry, 24(4): 347-369.
Kettunen, K. (2013). Management education in a historical perspective: The business school question and its solution in Finland (Doctoral dissertation). Acta Societatis Oeconomorum.
Khurana, R. (2007). From higher aims to hired hands: The social transformation of American business schools and the unfulfilled promise of management as a profession. Princeton and Oxford: Princeton University Press.
Locke, R. (1989). Management and higher education since 1940: The influence of America and Japan on West Germany, Great Britain, and France. Cambridge and New York: Cambridge University Press.

ARTIKKELI POHJAUTUU:
Kettunen, K. 2013. Management education in a historical perspective: The business school question and its solution in Finland (Doctoral dissertation). Helsinki, Suomen Ekonomiliitto: Acta Societatis Oeconomorum.


Kerttu Kettunen

Tiedekuntapäällikkö, Turun kauppakorkeakoulu
Turun yliopisto
kerttu.kettunen@utu.fi

KTT Kerttu Kettunen työskentelee tiedekuntapäällikkönä Turun kauppakorkeakoulussa ja vastaa kauppakorkeakoulun strategisesta kehittämisestä ja kansainvälisestä AACSB-akkreditointiprosessista. Tutkimustyössä Kettunen on keskittynyt kauppakorkeakouluinstituution historiaan, kehitykseen ja kansainvälistymiseen, ja hänen artikkeleitaan on julkaistu mm. arvostetuissa Academy of Management Learning and Education ja Journal of Management Inquiry -tiedelehdissä.