Aalto-yliopiston päättäjät ovat kokeneet hyödylliseksi kerätä videohaastatteluin henkilöhistoriaa ja varsinkin kauppatieteiden historia- ja tulevaisuusarvioita henkilöiltä, jotka he arvioivat kauppatieteellisiksi vaikuttajiksi. Haastatteluja on kertynyt yli kaksikymmentä.

Haastattelijana ja kuvausvastaavana on toiminut Helsingin kauppakorkeakoulun ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun eläkkeellä oleva hallintojohtaja Esa Ahonen. Hän tuntee useimmat haastateltavat varsin hyvin, on itsekin kauppatieteiden maisteri ja on virkojensakin puolesta erittäin perehtynyt kauppatieteellisen alan kehitykseen. Haastatteluja koordinoi historiatoimikunta, jota johtaa Aalto-yliopiston professori Henrikki Tikkanen.

Ei siis ole mikään ihme, että valmistuneet haastattelut ovat sisällöllisesti ja muodollisestikin hyvätasoisia. Niihin sisältyy ainakin minun mielestäni runsaasti kehittämiskohteita, oivalluksia ja visioita, joita ei ole ainakaan vielä täysimääräisesti hyödynnetty kauppatieteellisen alan ja sen yksiköiden suunnittelu- ja kehittämistyössä.

Tällaisia kauppatieteiden haasteellisia alueita ja samalla keskeisiä kehittämiskohteita tuli haastatteluissa suoraan ja epäsuorasti esiin kiitettävän runsaasti. Niitä olivat esimerkiksi seuraavat:

  • kauppatieteiden suuri tarina ja sen opetukset
  • yksiköiden autonomia ja itsenäisyys
  • kauppatieteiden merkitys kansallisesti sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tasolla
  • tutkimuksen, opetuksen ja vaikuttamisen laatu ja määrä
  • tutkimus-, opetus- ja vaikuttamisinnovaatiot
  • tuotosten yhteiskunnallinen relevanssi
  • liiketoimintaosaamisen asema
  • jatkokoulutuksen asema (erityisesti KATAJA)
  • monialaisuuden ja monitieteisyyden asema
  • digitaalisuuden ja tekoälyn hallinta
  • kansainvälistyminen ml. julkaiseminen ja akkreditoinnit sekä
  • tiedotuksen laatu ja määrä.

Pyrittäessä laajapohjaiseen kehittämistyöhön ei saisi unohtaa seuraaviakaan kehittämisalueita: yhteistyö yritysten ja muiden vastaavien organisaatioiden sekä julkisen ja kolmannen sektorin kanssa, yhteistyö oppiaineiden kesken ja eri yksiköiden välillä, lisä- ja täydennyskoulutus ml. korkeimman tason johtamiskoulutus, kasvuyritys- ja start up- kulttuuri, tutkijoiden ja opettajien urakehitys ja –polku kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, kansainväliset ohjelmat ja rekrytoinnit, kansallinen ja kansainvälinen henkilöstövaihto, opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden motivointi ja ohjaus, yhteisöllisyys ja työtyytyväisyys ml. rakentava kritiikki, kauppatieteiden kasvava rooli sivuaine- ja täydennysopinnoissa, yliopistotasoa alemman kauppatieteellisen koulutusjärjestelmän kehittämisvelvollisuus ja –vastuu, ns. geneeristen taitojen (esiintymisen ja ryhmätyön taidot, kokoustekniikka ja tiedonetsimistaidot) asema sekä laadunvarmistusjärjestelmien käyttö.

Vaikka edellinen kauppatieteellisten kehittämiskohteiden listaus kasvoi lähes tuskatuttavan pitkäksi, siihen ei sisältyne tarpeettomia tai loppuun kehitettyjä kohteita. Listaus antaneekin melkoisen konkreettisen käsityksen kehitystyön laajuudesta, monipuolisuudesta ja vaativuudesta.

Kuvaan parilla esimerkillä sitä, minkälaisia kauppatieteiden kehittämistyön lähtökohtia on syytä ottaa huomioon. Keskeinen asia, joka minua ja kuulemistani kommenteista päätellen useita muitakin kauppatieteilijöitä on vaivannut, on kauppatieteiden merkittävyyden ja osin korvaamattomuudenkin vähäinen käsittely ja lobbaaminen niin kauppatieteilijöiden itsensä kuin muidenkin asiantuntijoiden toimesta (ks. kuitenkin Kettunen 2018 ja Lehtinen 2021 ja 2022 sekä Lehtinen, Frösen ja Kallunki 2022). Voisi olettaa juuri kauppatieteilijöiden ja heistä erityisesti markkinointiviestinnän spesialistien haluavan ja osaavan kertoa kauppatieteiden suuresta merkityksellisyydestä, koska paljolti kunkin tieteenalan merkityksellisyyden perusteella esimerkiksi rahoitus alan tutkimukseen, opetukseen ja vaikuttamiseen pyritään kohdentamaan. Vaatimattomuus voi usein olla kunnioitettava hyve, mutta ei se ainakaan rahanjakotaistoissa taida olla alan menestysstrategian ydin. Näin on varsinkin, koska kauppatieteiden merkityksen tunnistaminen ja varsinkin tunnustaminen on ymmärrettävästi hankalampaa muiden alojen edustajille kuin kauppatieteilijöille itselleen.

Miksi kauppatieteellinen ja liiketoiminnallinen osaaminen on kovin tärkeää niin kansallisesti kuin yliopistojen ja koko muunkin koulutusjärjestelmän kannalta? Kuten videohaastattelussanikin totesin, perussyy on varmasti se, että niin kansallinen kuin kansainvälinenkin taloudellinen menestys ratkeaa viime kädessä yritystasolla ts. yritysten välisessä kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa. Yritystasolta taloudellinen menestys summeerataan kansantalouksien ja kansainvälisten blokkien taloudelliseksi menestykseksi. Viime kädessä taloudellisen menestyksen ratkaisee siis kuitenkin suurimmalta osin yritystasoinen kauppatieteellinen ja liiketoiminnallinen osaaminen. Tämä olisi rohjettava tunnistaa ja tunnustaa yleisestikin. Tekisihän tunnustaminen hyvää kauppatieteilijöiden itsetunnollekin.

Myöskään kauppatieteellisen jatkokoulutuksen ja jatkokoulutusyhteistyön merkitystä ei ole tunnistettu eikä tunnustettu eikä myöskään tuettu riittävässä määrin koulutusjärjestelmässämme. Jatkokoulutus luo pohjan yliopistojen mutta myös ammattikorkeakoulujen laadulliselle ja määrälliselle kehitykselle. Se nostaa kilpailun kautta uudet johtavat sukupolvet korkea-asteen toimintaan tutkimuksessa, opetuksessa ja vaikuttamisessa sekä myöskin hallinnossa. Jatkokoulutuksessa onnistuminen siis ratkaisee suurelta osin korkeakoulujärjestelmän kaikkien perustehtävien onnistumisen.

On erittäin arvostettavaa, että Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu alan suurimpana yksikkönä on ryhtynyt keräämään aineistoa, jolla voi olla todella suuri merkitys koko maamme kauppatieteellisen kehityksen ja sen myötä myös maamme taloudellisen kehityksen kannalta. Jotta kehittämisnäkemykset saadaan tehokkaasti hyödynnettyä tulevaisuuden hyväksi, on syytä toivoa ja oikeastaan peräänkuuluttaakin runsasta kehittämiskeskustelua kaikilla kauppatieteiden kehittämisen tärkeimmillä osa-alueilla. Se voi perustua niin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun keräämään videohaastatteluaineistoon kuin muihinkin kehitysvisiointeihin. Toivottavasti jälleen syntyy kauppatieteellisen kehittämisen uusi kansallinen nousukausi! Sen nousukauden soisi jatkuvan pitkään ja löytävän myös kaikki kansainväliset yhteytensä.

 

Lähteet

Kettunen Kerttu, Kauppakorkeakoulut Suomessa: Korkeamman kauppasivistyksen asialla, kauppatieteellisiä kaikuja (Kauppatieteellinen yhdistys) 03/07/2018

Lehtinen Uolevi, Kauppatieteiden merkitys Suomelle, Kauppatieteellisiä keskusteluja (Kauppatieteellinen yhdistys) 07/04/2022

Lehtinen Uolevi, Kauppatieteiden merkitys yliopistoille on tunnustettava nykyistä paremmin, Acatiimi 6/2021

Lehtinen Uolevi, Frösen Johanna ja Kallunki Juha-Pekka, KATAJA – kauppatieteellisen jatkokoulutuksen menestystarina ja tulevaisuus, Kauppatieteellisiä keskusteluja (Kauppatieteellinen yhdistys) 23/01/2022

 

Uolevi Lehtinen on KTT Helsingin kauppakorkeakoulusta ja yrityksen taloustieteen emeritusprofessori, joka on toiminut myös yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen johtajana, dekaanina, valtuuston ja hallituksen puheenjohtajana sekä rehtorina Tampereen yliopistossa.