Haluan kiittää emeritusprofessori Uolevi Lehtisen ansiokasta keskustelunavausta ”Kauppatieteellinen kehittäminen nousukauteen”, jossa hän kiinnitti huomiota Esa Ahosen toteuttamaan kauppatieteellisen alan vaikuttajien videohaastatteluihin. Olen samaa mieltä Uolevin kanssa, että nuo videohaastattelut ovat arvokkaita ja ansaitsisivat laajemman katsojakunnan. Samalla haluan tuoda esiin joitakin näkökohtia tähän keskusteluun. Osa näkökohdistani kumpuaa pitkästä toimimisestani suomalaisessa säätiömaailmassa, erityisesti Liikesivistysrahastossa.

Liikesivistysrahastossa toimiessani olen mielihyväkseni havainnut, että jokaisessa suomalaisessa kauppatieteellisessä yliopistoyksikössä tehdään korkeatasoista tutkimusta. Tällä lausumalla en kuitenkaan tarkoita, etteikö parantamisen varaa edelleen olisi ja että kaikki yksiköt olisivat yhtä hyviä. Nykypäivänä kiinnitetään huomattavan paljon huomiota siihen, minkä tasoisissa tieteellisissä aikakausilehdissä professorit, tutkijat ja jatko-opiskelijat julkaisevat. Välillä tuntuu, että tässä huippulehtien arvostamisessa on menty liiankin pitkälle ja että julkaisufoorumista on tullut tärkeämpää kuin itse artikkelista. Väheksymättä ns. huippujulkaisuja, tärkeää on, että nuoren tutkijan artikkeli huomataan ja että sillä on vaikutusta.

OKM lanseerasi näyttävästi tutkijakoulut 1990-luvun puolessa välissä, rohkaisi niitä valtakunnallistumaan sekä rahoitti niitä ansiokkaasti vuoden 2013 loppuun. OKM:n tarkoitus oli siirtää rahat tämän jälkeen yliopistojen käyttöön. Vaikka minulla ei ole tarkkoja tietoja kaikkien tutkijakoulujen nykytilasta, niin käsitykseni mukaan monet niistä toimivat verkostoina pienillä budjeteilla, ilman erillisiä tutkijakoulupaikkoja. Kauppatieteellisellä alalla toimii KATAJA – jatkokoulutusohjelma, jonka perustamisessa Uolevi Lehtisellä on ollut merkittävä rooli. Pienessä maassa olisi tarkoituksenmukaista yhdistää voimavaroja ja jatkaa tutkijakoulujen toimintaa jatkokoulutuskurssien- ja muun jatkokoulutusohjelman toteuttamisessa.

Säätiöt ovat jossakin määrin tukeneet tutkijakoulu-verkostoja, mutta mielestäni keskeisten liikesivistyksen säätiöiden ja rahastojen koordinoidummalla panoksella kyettäisiin tukemaan niitä paremmin. Liikesivistysrahasto ja Marcus Wallenbergin säätiö ovat myös viime vuosina ryhtyneet jakamaan 3-vuotisia apurahoja tutkimusryhmille, ajatuksena että voisimme muuttaa kauppatieteen yksilökeskeistä tutkimustapaa kohti tiimityöskentelyä.

Pyrittäessä nykypäivänä kohti suurempia yliopistoyksiköitä on tärkeää tiedostaa kauppatieteellisen opetuksen ja tutkimuksen erityispiirteet ja samalla niiden tarve autonomiaan. Samat tieteen kriteerit ja toimintasuositukset eivät sovi fysiikkaan, tanssitaiteeseen ja kauppatieteisiin, korostaen oman alan asiantuntemuksen tärkeyttä. Hyvä esimerkki kauppakorkeakoulujen autonomiasta on Harvard Business School, jonka oma brändi on tavattoman vahva. Harvardin humanistit puolestaan ovat tyytyväisiä Harvardin yliopiston emobrändin suojassa. Autonomia-asiat ovat nousseet varsinkin fuusioiduissa yliopistoissa keskiöön.

Monitieteisyyden asemaa tulee edelleen vahvistaa, kuten Uolevi Lehtinen on useissa artikkeleissa viime vuosina korostanut. Osassa artikkeleista olemme molemmat kirjoittajia. Työelämä ei useinkaan rakennu yhden alan mukaisesti. Monitieteisyyden aseman vahvistaminen olisi luontevaa fuusioiduissa yliopistoissa, vaikka samalla on hyvä todeta, ettei monitieteisyys joka paikkaan sovi.

En malta myöskään olematta kommentoimatta Uolevi Lehtisen yhtä kehittämiskohdetta: tiedotuksen laatu ja määrä. Monissa suomalaisissa yliopistoissa on tiedottajien lukumäärä viime vuosikymmenenä ”karannut käsistä”, kuten Helsingin yliopiston emeritusprofessori Jukka Kekkonen on todennut. Selityksenä tiedottajien suureen lukumäärään on usein todettu, että monet ”tiedottajista” toimivat brändinrakentajina. Vanhassa maailmassa ajateltiin, että parasta brändinrakennusta on korkealaatuinen tutkimus ja opetus! Kehottaisinkin yliopistojen johtotehtävissä toimivia kriittisesti tarkastelemaan tiedotusfunktiota.

Tiloista ja tilojenkäytöstä yliopistoissa on paljon kirjoitettu. Suuntaus on ollut kohti pienempiä kampuksia ja avokonttoreita hallintohenkilöille. Pandemia on myös vaikuttanut samaan suuntaan. Tiloja ei tarvita niin paljon kuin aikaisemmin. Jotkut suomalaiset yliopistot ovat lausuneet mielipiteenään, ettei ole edes tarpeen, että kaikki palaavat kampukselle pandemian jälkeenkään! Mielestäni yhdysvaltalaiset huippuyliopistot tarjoavat hyvän esimerkin siitä, miten arvokkaana nähdään professoreiden ja opiskelijoiden kohtaaminen kampuksella. Monet yhdysvaltalaiset yliopistot ovat mahdollisimman nopeasti halunneet päästä tähän vanhaan normaaliin.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) toteutti vuoden 2019 aikana kauppa-tieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arvioinnin Suomessa. Osallistuin tuohon työhön arviointiryhmän puheenjohtajana. Työmme tulos on julkaistu KARVIn julkaisuna 4: 2020. Raporttimme keskeiset kehittämissuositukset ovat:

  • Kauppatieteiden ja liiketalouden alan korkeakoulutusta tarjoavien toimipisteiden määrää ei vuoden 2019 tasosta tulisi nostaa. Kaupallisen alan korkeakoulututkinnon (mukaan lukien ammattikorkeakoulut) voi suorittaa 49 toimipisteessä. Vuosittain alalta valmistuu noin 10 000 korkeakoulututkintoa.
  • Yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektorien välistä kansallisen tason yhteistyötä ja työnjakoa tulisi systematisoida ja kehittää.
  • Korkeakoulujen ja yliopistojen tulisi tiivistää vuoropuhelua elinkeinoelämän kanssa jatkuvan oppimisen näkökulmasta.
  • Alan korkeakoulut ja yliopistot ovat laajasti mukana kansainvälisissä verkostoissa ja kumppanuusyhteistyössä. Verkosto- ja kumppanuusyhteistyötä tulisi edelleen syventää. Samoin kansainvälisyysosaamisen laajentaminen englanninkielisyydestä vahvemmin kohti monikulttuurista osaamista on tarpeen työelämän jatkuvasti globalisoituessa.

Lähteet

U. Lehtinen, Kauppatieteellinen kehittäminen nousukauteen, Kauppatieteellinen yhdistys, kauppatieteellisiä keskusteluja 10.9.2022.

J. Wallenius, K. Ojasalo, M. Friman, M. Hallikainen, Tomi J. Kallio, J. Sandström, M. Tuuliainen, K. Mustonen: Kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arviointi, KARVI julkaisu 4: 2020, 129 sivua.

Jyrki Wallenius on KTT Helsingin kauppakorkeakoulusta ja liikkeenjohdon systeemien emeritusprofessori, joka on toiminut MBA-johtajana, tieto- ja palvelutalouden laitoksen johtajana, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dekaanina sekä Aalto-yliopiston professorineuvoston puheenjohtajana. Wallenius on myös toiminut viidessä säätiössä hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenenä tai esittelijänä.