Monipuolisesti menestynyt suomalainen yhteiskunta on samalla sisäisesti moniongelmainen.  Väestö ikääntyy nopeasti, työmarkkinat ovat jäykät ja työttömyys on korkeahko. Talouskasvun on ennustettu olevan turhan hidasta edellisten ongelmien ratkaisemisen kannalta. Samaan aikaan ulkoisia uhkakuvia vahvistaa monelta osin kansainvälisen toimintaympäristömme muutos. Nyt onkin tärkeää hyödyntää potentiaalisia vahvuuksia ja osaamisalueita kansakunnan tulevaisuuden turvaamiseksi.

 

Kauppatieteet ja myös niihin usein luettu (kansan)taloustiede ovat talouden ja sitä kautta koko hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta avainasemassa. Globalisoituva kilpailu ratkeaa varsinaisesti yritystasolla, jolta menestys tai menestyksettömyys summeerautuu koko kansantalouden tasolle.

 

Suhtaudun henkilökohtaisesti hyvin kielteisesti erilaisiin epäeettisiin toimiin, joita globaalisoituvilla markkinoilla valitettavasti esiintyy. Onneksi niitä voidaan karsia menettämättä ratkaisevasti kilpailukykyä. Mutta tässä karsinnassa tarvitaan vahvaa osaamista ja poliittista tahtoa.

 

Esitän seuraavassa analyysini siitä, mitä kauppatieteet ja niiden tutkimuksen ja opetuksen pohjalle rakentuva liiketoimintaosaaminen merkitsevät Suomelle ja sen menestymiselle maailmassa. Aihepiirin tärkeydestä huolimatta kauppatieteiden ja liiketoimintaosaamisen merkitystä on tarkasteltu vain vähän (ks. kuitenkin Lehtinen 2004 a, b ja c).

 

Tarkoitan kauppatieteillä ennen muuta liiketaloustieteitä, vaikka usein myös (kansan)taloustiede luetaan kauppatieteisiin. Liiketoimintaosaamisella tarkoitan kauppa- ja liiketaloustieteiden käytäntöön suuntautuvaa ulottuvuutta eli kaikkia tietoja ja taitoja, joita tarvitaan liiketaloudellisesti toimivien organisaatioiden kannattavaan ja kestävään johtamiseen (ks. laajemmin Lehtinen-Mittilä 2006 a).

 

Koska tämän artikkelin tulkinnat ja johtopäätökset ovat omiani, ne ovat taatusti subjektiivisia ja mahdollisesti osin kyseenalaisiakin. [1]

 

Talouden ja yhä useammin myös liiketalouden kehittämiselle on Suomessa annettu suuri paino. Kauppatieteiden merkitys on kansallisella tasolla melkoisessa määrin tunnustettukin. Mutta liiketoimintaosaamisen kokonaisvaltaista kehittämis- ja hyödyntämistyötä on kuitenkin tehty Suomessa turhan hitaasti. Tästä kertovat seuraavat kehityspiirteet:

 

Hallitusten käyttämät keinot, jotka painottuvat usein verotukseen ja T & K -työhön, eivät riitä edes hallituksen omien yrittäjyys- ja työllisyystavoitteiden toteuttamiseen. Tarvitaan muitakin kilpailukykyä parantavia toimia.

 

Suomen kilpailukyky ja taloustilanne olisivat paremmat, jos liiketoimintaosaamista olisi täysimääräisesti kehitetty ja hyödynnetty. Kansainvälisten vertailujen perusteella suomalaiset ovat olleet erityisen kilpailukyvyttömiä markkinoinnin taidoissa. Tämä ei kuitenkaan ole tullut esille kansainvälisissä kilpailukykytutkimuksissa, joissa Suomi on menestynyt hyvin.

 

Suomen taloushistoriassa on runsaasti esimerkkejä teknologisesti onnistuneista innovaatioista, joita ei ole onnistuttu kaupallistamaan liiketoimintaosaamisen puutteiden vuoksi.  Esimerkeiksi ulkomaalaisten kaupallistettaviksi lipsuneista huomattavista innovaatioista, joiden teknologisessa kehittämisessä suomalaiset ovat kunnostautuneet, sopinevat ksylitoli, elektroluminenssi, interferoni ja Benecol. Kaiketi niihin on luettavissa osa Nokian innovaatioistakin.

 

Tärkeimmillään kauppatieteellisen ja liiketoiminnallisen osaamisen pitäisi olla taloutemme valtasektorissa eli palveluissa, koska palveluinnovaatiot koskevat usein palvelujen imagoa, elämyksellisyyttä, prosessia, valikoimaa ja/tai liiketoimintamalleja. Useat palveluinnovaatiot eivät siis ole perustaltaan kovinkaan teknologisia vaan teknologia on niissä pääosin avustavassa roolissa. Mutta palvelusektorin liiketoimintaosaamisessa on edelleen paljon parantamista (ks. myös Lehtinen – Mittilä 2006 b).

 

Lisäksi Suomen panostus kauppatieteiden ja liiketoiminnan huippuosaamiseen on ollut suhteellisen vähäistä. Esimerkiksi kauppatieteellisten tutkintojen osuus kaikista yliopistotutkinnoista on Suomessa tuntuvasti pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi perustaloustiedon opetuksessa esimerkiksi peruskoulutasolla on

edelleen puutteita ennen muuta liiketoimintaosaamisen opetuksessa.

 

Kauppatieteellinen yhdistys on jo 2000-luvun alkuvuosista lähtien useasti esittänyt, että liiketoimintaosaamisen menestykselliseen kehittämiseen tarvittaisiin Suomessa hyvin suunniteltu ja koordinoitu ohjelma. Sen voisi kehittää eri tahoja edustava työryhmä.

 

Kauppatieteellisen ja liiketoiminnallisen osaamisen kehittämistyön tavoitteena tulisi olla kansainvälisen huippuosaamisen tason saavuttaminen vahvistamalla ja laajentamalla osaamista niin yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, yrityksissä kuin muissakin organisaatioissa. Liiketoimintaosaaminen edellyttää lähtökohdakseen kauppatieteellistä tutkimustyötä ja siihen perustuvaa opetus- ja sovellutustyötä. Lisäpanostus kauppatieteellisen ja liiketoiminnallisen osaamisen kehittämiseen maksaa tehdyt sijoitukset takaisin varsin nopeasti. Takaisinmaksuajan jälkeen lisäpanostuksen vaikutus taloutemme kehitykseen mahdollistaa panostuksen lisäämisen myös muuhun tutkimukseen ja opetukseen.

 

Kun kauppatieteellistä ja liiketoiminnallista osaamista ohjelmallistetaan, ohjelmallistaminen pitäisi suhteuttaa koko valtakunnan koulutus- ja osaamisohjelmiin perusopetuksesta yliopistotasolle saakka. Epäilemättä kauppatieteet ja liiketoimintaosaaminen kuuluisivat ohjelmallistamisen keskeisimpien painopistealueiden joukkoon.

 

Yrityksissä liiketoimintaosaamista tarvitaan innovaatioprosessin alusta loppuun. Markkinatutkimusta, rahoitusanalyysiä ja koemarkkinointia edellytetään heti prosessin alettua, jälkimarkkinointi ja tulosanalyysit ovat paikallaan myynnin jälkeen. Lisäksi liiketoimintaosaamista tarvitaan jo yrityksen perustamisvaiheessa yrityksen vision, toiminta-ajatuksen, liikeideoiden, päämäärien ja toimintaohjelmien suunnittelemiseksi sekä rahoittajienkin edellyttämän strategiatyön ja liiketoimintasuunnitelmien laatimiseksi.

 

Liiketoimintaosaamisen olennainen osa eli yrittäjyysosaaminen on erittäin tarpeellista yliopistoissa, yrityksissä ja muissakin organisaatioissa syntyvien ideoiden tuotteistamisessa ja kaupallistamisessa. Globalisoituvassa maailmassa tarvitaan myös yhä useammin kansainvälisen liiketoiminnan osaamista. Esimerkiksi näissä asioissa liiketoimintaosaaminen voi auttaa ratkaisevasti Suomen taloudellista ja muutakin menestystä. Varsinkin liiketoimintaosaamisen luovat hyödyntämismahdollisuudet ovat sananmukaisesti mielikuvituksellisen laajat.

 

Kauppatieteellisen osaamisen ja teknologisen osaamisen suhde on symbioottinen. Ilman osaavaa kaupallistamista eivät hyvätkään teknologiset innovaatiot menesty ja päinvastoin. Kaupallistamatta jääneet innovaatiot tuottavat usein pelkkiä kustannuksia ja johtavat lisäksi viivästymisiin.

 

Mikäli sekä liiketoimintaosaaminen että teknologiaosaaminen ovat maassa korkeatasoiset, yritykset pystyvät lähes väistämättä kehittämään teknologisesti laadukkaita tuotteita ja kaupallistamaan ne kannattavasti. Tämän seurauksena kansantuote kasvaa nopeammin, työllisyys paranee ja jaettavaa jää enemmän hyvinvointivaltion moninaisiin tarpeisiin. Ennen pitkää myös tiede, taide ja muu kulttuuri hyötyvät liiketoimintaosaamispanostuksen talouden kehitykseen antamasta lisäpotkusta. Olen joskus – tarkoituksellisen kärkevästi – väittänyt, että sijoitus liiketoimintaosaamiseen on pitkällä tähtäimellä parasta työllisyyspolitiikkaa, jopa kulttuuripolitiikkaa.

 

On syytä lopuksi tehdä yhteenveto kauppatieteiden merkityksestä Suomen kannalta. Kauppatieteellinen tutkimus on paljolti soveltavaa tutkimusta, jolla voi jo sellaisenaan olla huomattava merkitys koko maan taloudellisen menestyksen kannalta. Korkeimman tason kauppatieteellisen opetuksen pitää olla tutkimukseen perustuvaa opetusta ja sitä se Suomessa paljolti onkin. On tärkeä ymmärtää, että kauppatieteitä pääaineinaan opiskelevien opettamisen lisäksi kauppatieteet ovat sivuaineina, sivuaineyhdistelminä sekä täydentävinä opintoina varsin tärkeitä ja suosittuja opiskelukohteita yliopistoissa. Tärkeää on myös kauppatieteilijöiden ja kauppatieteitä opiskelevien sekä yritysten ja vastaavien organisaatioiden yhteistyö, joka usein johtaa arvokkaisiin tutkimus- ja kehittämis- sekä myös tuotteistamis-, viestintä- ja markkinointisovellutuksiin ja lisäksi start up –yrityksien syntymisiin. Kauppatieteellinen tutkimus ja opetus vaikuttavat suuresti onnistumisen tasoon yliopistojen kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen vaikuttamisen osalta. Kauppatieteellinen ja liiketoiminnallinen osaaminen ratkaisee suuressa määrin valtakunnan taloudellisen menestyksen. Kaupalliset ratkaisut syntyvät lähinnä yritystasolla, jolta onnistumiset ja epäonnistumiset summeerautuvat koko kansantalouden tasolle. Näin taloudellinen suoriutumisemme ratkeaa lähtökohtaisesti yritystasolla kauppatieteellisen osaamisemme ja siihen perustuvan liiketoimintaosaamisemme perusteella. Kauppatieteellinen osaamisemme ja liiketoimintaosaamisemme ovat siis ratkaisevassa asemassa myös hyvinvointiyhteiskuntamme säilymisen kannalta.

 

Edellinen tarkastelu voidaan pukea seuraavan kansallisen haasteen muotoon: On toimittava sen mukaan, että Suomi voi menestyä globalisoituvassa kilpailussa vahvalla, ohjelmallisella panostuksella kansainvälisen huipputason kauppatieteelliseen ja liiketoiminnalliseen osaamiseen niin tutkimuksessa ja opetuksessa kuin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessakin.

 

 

KIRJOITTAJASTA

 

 

Uolevi Lehtinen on emeritusprofessori, joka on toiminut Tampereen yliopiston yrityksen taloustieteen professorina, dekaanina ja rehtorina kuten myös yrittäjänä, sijoittajana sekä tieteellisenä ja yhteiskunnallisena keskustelijana. Hän on Kauppatieteellisen yhdistyksen entinen puheenjohtaja ja nykyinen kunniapuheenjohtaja.

 

 

 

LÄHTEET

 

Lehtinen Uolevi, Kauppatieteiden merkitys Suomelle, yliopistoille ja minulle. Emeritusluento 1.9.2004 a.

Lehtinen Uolevi, Liiketoimintaosaaminen on Suomelle elintärkeää. Kauppalehti 1.9.2004 b.

Lehtinen Uolevi, On palveltava veronmaksajia. Aamulehti 6.9.2004 c.

Lehtinen Uolevi ja Mittilä Tuula (toim.), Liiketoimintaosaaminen kilpailukykymme keskiössä. Jyväskylä 2006.

Lehtinen Uolevi ja Mittilä Tuula, Palvelualalle oma tutkimuskeskus, Helsingin Sanomat 28.12.2006.

[1] Tämän artikkelin luonnosversiota ovat arvioineet professorit Johanna Frösen, Lasse Mitronen ja Tuula Mittilä. Kiitän heitä erittäin arvokkaista kommenteista, joita olen kykyjeni mukaan pyrkinyt ottamaan huomioon tässä tekstissä.